Blogi no 3

Rooman taideaarteiden myllerryksessä

Olin jälleen hiljattain tutustumassa Roomaan, tuohon yhteen maailman mielenkiintoisimmista kaupungeista.

Koko kaupungin keskusta-alueet ovat taidetta. Historian taideaarteet ovat luonnollisesti päällimmäisinä. Niiden läsnäolo kaikkialla tekee kaupunkikuvasta ajallisesti hyvin monipuolisen, näkymänä erittäin ja täysin jäljittelemättömän ja läsnä olevan, vaihtelevuudeltaan suurenmoisen. Koko ajan on tunne, että on siirtynyt ajassa 2000 vuotta taaksepäin. Ajatukset kulkevat hajanaisesti välillä keisareissa ja välillä ohikiitävissä Vespoissa.

Rooman taide on ymmärrettävästi historiapainotteinen. Maalaustaide on ehkä parhaimmillaan Vatikaanissa, jossa keskiajan kuuluisat taidemaalarit olivat ja ovat läsnä Migelangelosta ja Rafaelista alkaen.

Modernimman taiteen etsijän elämä onkin sitten vaikeampaa. Netti-informaatiokin aukeaisi paremmin jos jokaisesta museosta tai näyttelystä olisi muutama esimerkkikuva minkä tyyppistä taidetta paikalla esitellään. Itse en osannut etsiä oikealla tavalla ja sen seurauksena taidekokemukseni rajoittuivatkin nyt ainoastaan historiallisiin taideaarteisiin, joiden arvoa ei tietenkään voi vähätellä.

Vielä lähtöpäivänäni sunnuntaina yritin museoon, jota ystäväni mainosti ja kehui hyväksi. Kävelin pistävässä helteessä kaupungin kuhinassa ja vilinässä ilman aurinkosuojaa n. 6-7 kilometriä saavuttaakseni määränpääni. Näin kun tapahtui, lippumyyjä ilmoitti kohteliaasti, että seuraava myytävä lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn ensi viikon keskiviikkona. Yritin, että eikö kuitenkin yksi lippu löytyisi. Aloin kuunnella italian kielen numerosarjaa, että teitä on uno, due, tre, quattro jne.

Suuntasin seuraavaan talon sisäiseen kohteeseen, jossa nainen sanoi, että sisäänpääsy vain museolipun omaaville ja että toilet publico löytyy jostain maan ääristä puistoalueella. Tällä kertaa kuitenkin yksi euro toimi houkuttimena ja nainen katsoi hetkeksi sivulleen ja huitaisi minut kädellään nopeasti sisäänpäin.

Matkatuliaisiksi jäivät teokset "100 kisses, say it with art" ja "100 nudes, in the art of all times".

 Terveisiä Roomasta 30.9.2014

Matti



Blogi no 2

Paronitar Thyssen laajentaa taidetoimintaansa

Keskiviikkona 11. joulukuuta kello 13 istun Wifi-kuppilassa. Ajattelen maailman arvokkaimman yksityisen taidekokoelman omistajaa Paronitar Thysseniä. Kaikkihan tiedämme loistavan Thyssen-Bornemiszan taidemuseon Madridissa. Myös Malagassa on Paronitar Carmen Thyssenin nimeään kantava modernin taiteen museo. Museosta löytyvät Picasso, Monét ja voisipa sanoa kaikki kuuluisat modernismin edustajat.

Yllätys minulle oli se kuinka laaja on Espanjan oma, ainakin minulle tuntematon modernin taiteen tekijöiden joukko. Lukuisat maalarit ovat luoneet todella kauniita, valloittavia taideteoksia. Suomessa tunnetaan monta espanjalaista modernin taiteen edustajaa taiteilijat Picasso, Dali, Miró etunenässä. Se, että taitavien tekijöiden joukko on hyvinkin suuri, herätti minussa suurta iloa. Kulttuuri ja Espanja ovat aina kuuluneet yhteen. Nytkin taloslaman kourissa taisteleva Espanja etsii ulospääsyä mm. matkailua modernisoimalla ja lisäämällä kulttuurin vaikutusta matkailijoiden houkuttelemiseksi.

Paronitar eli alankomaalais-sveitsiläisen Aristokraatti Hans Heinrich Thyssen-Bornemiszan kanssa. Tämä teollisuusyrittäjä ja taiteenkeräjä kuoli v. 2002. Hissit, liukuportaat ja pankit ovat luoneet Thyssenin taiteen keräämisen ja tukemisen perustan.

Thyssen museo Madridissa ja muutaman vuoden vanha museo Malagassa lienee saamassa jatkoa kun Thyssen parhaillaan neuvottelee Marbellan kaupungin kanssa taidenäyttelyn tuomiseksi kaupunkiin ensi vuonna. Ainakin Marbellan kaupunki on kiinnostunut aktiivisemmankin yhteistyön aikaan saamista mm.  turismin kannustimeksi. Kulttuuriturismin suosiohan maailmalla on lisääntymässä voimakkaasti.

Suomalasiten suosimalla Aurinkorannikolla on marraskuussa avattu modernin taiteen tilat ja näyttely pienehkössä Mijasin kaupungissa Malagan ja Marbellan välillä, tarkemmin Fuengirolan ja Marbellan välissä. Mielenkiinnolla odotan mahdollisuutta vierailla tuossa näyttelyssä.

Myös Suomessa toimitaan taiteen ja kulttuurin tukemiseksi. Taiteella on esim. matkailun kannalta hyvinkin merkittävä rooli. Tietenkään kaikkialla ei ole Thysseneitä, mutta Suomen iloksi  myös moni varakas suomalainen liike-elämän edustaja on kiinnittänyt aktiviteettiaan taiteen keräilyyn.

Elämä on joskus myös hieman raadollinen. Viime vuonna Paronitar, Miss Espanja vuodelta 1961, myi omistamansa englantilaisen taidemaalari John Constablen vuonna 1824 maalaaman mestariteoksen The Lock, jonka oli ostanut 1990 hintaan 17 milj. dollaria, hintaan 35 milj. taalaa. Saadakseen käteistä.

11.12.2013 Matti Arvinen

 

Blogi no 1

Klassismia vai modernismia


Julkinen keskustelu käy vilkkaana minkälaista taidetta mesenaattien ja museoiden tulisi ostaa ja tukea. Väitetään, että modernismi on ottamassa niskalenkin klassismista. Samaan hengen vetoon todetaan, että ihmiset eivät ymmärrä modernia taidetta, ainakaan nykytaidetta. Väitetään, että ihmisistä yli 90 % ymmärtää paremmin klassista taidetta. Tuntuu kuin koko taidemaailma hylkäisi meidät tavalliset ihmiset.

Tunnustan kokeneeni suurta tuskaa kun olen kiertänyt tuntikausia maailman arvostetuimpia laatumuseoita. En jaksa tarkastella Madridissa Francis Goyan taidetta Pradon museossa. Louvren vanhat klassistiset taideteokset vievät voimani. Pietarin Eremitagessa suunnistan suoraan impressionismin suurelle, mutta Eremitagen mittakaavassa pienelle osastolle. Madridissa Pradosta on helppo kipittää Thyssen-Bornemiszan museoon, josta jo löydän rakastamaani impressionistista taidetta. Vielä innokkaammaksi tulen päästyäni Reina Sofian museoon katsomaan nykytaidetta Picasson pääteos Guernica mukaan lukien.

Suuria elämyksiä taidematkallani ovat Guggenheimin museot Bilbaossa ja Venetsiassa, Prahan nykytaiteen museo, Amsterdamin Vincent van Goghin museo, Barcelonan Picasso museo, Salvador Dalin kotimuseo Espanjan Gironan maakunnan Figueresissa ja Pariisin helmi, museoiden äiti, vanha rautatieasema, impressionistisen taiteen Musée d'Orsay. 

Klassismi vai modernismi. Picasso oli nuorena poikana aivan loistava klassistisen taiteen maalari. Taitavia ovat myös Salvador Dalin klassistiset teokset. Toinen kehitti kubistisen taidesuunnan, toisella lehmät ryhtyivät lentämään.

Itse rakastan enemmän modernismia vaikkakaan en ymmärrä useinkaan Kiasman näyttelyitä enkä Tapiesin Venetsian biennaalissa tyhjän huoneen kattoon nostettua ruosteista sairaalasänkyä.

Parasta on se, että tilaa on molemmille taidesuunnille. Me suomalaiset emme koskaan luovu Edelfeltistämme, Schjerfbeckistämme emmekä monista muista niin rakkaista taiteilijoistamme.

Eläköön taiteen luova voima. Me tarvitsemme sekä klassismia että modernismia jopa nykytaidettakin.

Matti Arvinen